sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Vauvan jalat

Rakenneultramme raskauden puolivälissä ei ollutkaan sellainen kokemus kuin olimme odottaneet. Alkuraskauden ultrassa kaikki oli ollut täydellisen hyvin, joten enmme osanneet epäillä, ettei niin olisi tälläkin kertaa. Menimme lähinnä vain katselemaan vauvaa ja utelemaan josko sukupuoli näkyisi. Ultraava kätilö oli tyly ja töykeä, ja tunnelma oli inhottava heti alusta lähtien. Loppuvaiheessa kätilö yhtäkkiä sanoi, ettei saa vauvaa vaihtamaan asentoa sellaiseksi, että jalat saisi kuvattua, ja lähtisi hakemaan toista kätilöä yrittämään. Jäimme huoneeseen hölmistyneinä, muttemme osanneet epäillä mitään. Hetken kuluttua sama kätilö palasi yksin, ja sanoi, että voin nousta sängyltä. Hän olikin jutellut lääkärin kanssa ja näyttänyt ottamiaan ultrakuvia, ja lääkäri oli vain todennut että selvä tapaus, nilkat virheasennossa, lähetä jatkotutkimuksiin. Järkytyimme ja pelästyimme emmekä ymmärtäneet mistä on kyse. Kätilö edelleen aika tylysti selitti vain, että jalat ovat kampura-asennossa ja hän varaa meille ajan jatkotutkimuksiin missä katsotaan löytyykö muita poikkeavuuksia. Nyt oli nilkkojen lisäksi sydämestä löytynyt golfpallo(kalkkeuma), joka ei yleensä tarkoita mitään.

Viiden päivän kuluttua jatkotutkimuksissa oli sama inhottava tunnelma. Kätilö ja perinnöllisyyteen erikoistunut lääkäri harjoittelijansa kanssa ultrasivat ja juttelivat muina miehinä keskenään löydöksistä, ihan kuin minä siinä puolenmetrin päässä en kuulisi mitään. Minulle he sanoivat vain, että jutellaan me tarkemmin kun lopettavat ultraamisen. Ja samat löydäkset sieltä edelleen löytyivät, mutta ei onneksi muita. Mitat olivat hyvät ja vastasivat viikkoja ja kaikki muutkin rakenteet näyttivät hyviltä. Selkäranka erityisesti sai kehuja. Riski kromosomihäiriöihin näiden löydösten pohjalta olisi 2 prosenttia, ja olisimme päässeet lapsivesipunktioon, mutta emme kokeneet sitä tarpeelliseksi. Ultran jälkeen juttelimme lääkärin kanssa kampuroista. Virhe olisi kummassakin jalassa, ja enemmän saisi tietää vasta syntymän jälkeen. Kampurassa siis jalan luut ovat muodostuneet väärin, erityisesti kantaluu, ja jalkaterä on kääntynyt sisäänpäin.

Hoito tulee alkamaan viikon sisällä syntymästä. Heti seuraavana keskiviikkona jalat tullaan kipsaamaan nivusiin asti. Kipsit vaihdetaan viisi kertaa viikon välein, ja pikkuhiljaa saadaan jalan asento korjaantumaan. Viidennen viikon jälkeen todennäköisesti ainakin toisen jalan akillesjänne napsaistaan poikki, jos se on liian tiukka, ja jalat kipsataan vielä muutamaksi viikoksi. Siitä seuraa sitten tankokenkähoito

Tankokenkiä pidettän 23tuntia vuorokaudessa ylläpitämässä jalkojen oikeaa asentoa siihen saakka, kunnes lapsi oppii seisomaan. Sen jälkeen ainakin muutaman vuoden ikäiseksi aina lapsen nukkuessa.

Vielä ihan muutamia vuosia sitten yleisin hoito kampuroihin oli leikkaus, mutta onneksi lääketiede kehittyy hurjaa vauhtia:) hoito siis sinällään tulee olemaan helppo, eikä sen kummemmasta vammasta ole kyse. Pieniä käytännön miettimisiä hoito ainoastaan vaatii; kipsien aikana peppua ei voi pestä, en tiedä miten ne neuvolassa vauvan painon kattoo kipsien kanssa:D, vaatteiden alaosia ja sukkia täytyy miettiä, vaunujemme vaunukoppa on mahdollisimman tilava, turvakaukalosta en tiedä kuinka tulee käymään, miten vauva tulee siihen mahtumaan ja miten pitkään? jalkojen ihon kanssa saattaa tulla ongelmia, kipsit ja varsinkin tankokengät hiertää helposti, vauvalla saattaa olla paljon ilmavaivoja (ja siitä johtuvaa itkuisuutta) kun ei pysty jalkojaan liikuttelemaan ja pumppaamaan, mutta siihen kuulemma osteopaattikäynti on avuksi. Harmittaa että kantoliian käyttö ei varmaan tule onnistumaan, kun jalkoja ei saa oikeaan asentoon, ja vauvajoogat, jumpat, uinnit yms. saan unohtaa. Mutta eiköhän muuten kaikki tule menemään hyvin. Eka vuosi on hankalin mutta se siinä. Rakenneultra pelästytti meidät pahasti, mutta onneksi ei tämän vakavammasta ollut kyse:)

Viime yönä näin unta, että vauva syntyi. Ja se oli niin suloinen ja ihana<3 Aamulla harmitti herätä ja muistaa, että vielä täytyy kuusi viikkoa odottaa. Tänään ollut kamalia liitoskipuja, mutta onneksi ei ole tarvinnut tehdä mitään. Mies pakkaa ja minä ohjeistan jos tarvii:P

4 kommenttia:

  1. Upea lukea kirjoitustasi ikävästä asiasta. Tunnut suhtautuvan uutisiin tosi upealla asenteela, positiivisesti ja vahvasti. Eihän siinä toki muutakaan voi. Ja paljon pahemminkin tietysti olisi voinut olla. Hienoa että hoito on kehittynyt eikä leikkausta tarvita. Kovasti voimia teille ja varsinkin tulevalle pikkuiselle!

    VastaaPoista
  2. Siis käsitinkö nyt oikein että toi kompura oli siis 2% varmuudella? eihän vauvan jalat sit välttämättä ole epämuodostuneet?

    VastaaPoista
  3. Kromosomipoikkeavuuksien riski on 2%. Kampurajalat vauvalla on.

    VastaaPoista