Tänään 34 raskausviikkoa täynnä, eli viikko 35 alkakoon. Hui, 6 viikkoa jäljellä!? Mihin tää aika katoaa..Vielä hirveästi asioita tekemättä, kaikki vauvan vaatteetkin pitäisi pestä ennen kuin pakkaan ne. Ja synnärille pitäisi laukku pakata ennen kuin pakataan kaikki tavarat muuttolaatikoihin. Ostamatta on ainakin turvakaukalo, pinnasängyn patja (pinnasängyn suojat mutta ne ehtii myöhemminkin), rintapumppu, imetyspaitoja tai jotain perus toppeja, lansinoh-voide, kuumemittari, sitteri, vauvalle sukkia, imetystyyny olisi kiva muttei niin pakollinen, synnärille tohvelit ja jotkut kotiintulohousut, farkkuja en varmaan halua jalkaan silloin laittaa, ja mitä vielä? Kun saisi ton miehen lähtemään kauppoihin kun mun yksin köpöttely tän selän ja lonkkien kanssa on hiukan vaikeaa. Noh ehkä ensi viikolla, tänään olisi tarkoitus hamstrata pahvilaatikoita ja käydä kaikki kaapit läpi, mitä menee roskiin/pois ja mitä pakataan.
Yö oli aika hankala taas vaihteeksi; liitoskivut pahenevat ja aina kun käänsi kylkeä ei vain selkä ollut kipeä, vaan tuntui että koko toinen jalka repeäisi nivusesta. Vauva oli koko eilispäivän todella kummallisessa asennossa. Pää alaspäin se on, hikka tuntuu aina alhaalla ja se hikottelee usein! Mutta eilen kaikki muutkin liikkeet tuntui vaan alhaalla, ja tuntui kiepästi! Ihan kuin se olisi venytellyt mun koko alavatsaa ja yrittänyt saada ittensä ulos! Noh josko se tänään taas olisi mielummin jalat ylöspäin ja potkisi niitä kylkiluita.
Olen kuitenkin todella onnekas ollut tämän raskauden suhteen, muita oireita ja vaivoja kuin tuo selkä ei pahemmin ole ollut. Ei pahoinvointia, alussa vain pientä kuvotusta. Peräti kaksi tai kolme kertaa on närästänyt, verenpaine ja hemppa sun muut arvot on aina hyvät, ei suurempaa turvotusta, ei suonikohjuja, ei raskausdiabetesta, ei supistuksia, eikä oikein muutakaan. Ja kaiken lisäksi olen melkein koko ajan saanut olla saikulla kotona, eli voin elää täysin vauvan ja mun kehon ehdoilla, ja tehdä aina juuri niin kuin hyvältä tuntuu. Jos selkä vaivaa, pysyn kotona kylkiasennossa. Jos väsyttää, nukun päikkärit. Jos verensokerit laskee, pystyn saman tien syömään (jos olisin töissä en pystyisi koko työpäivän aikana syömään). Mahakin kasvaa täsmälleen keskikäyrillä, eli ei ole kovin suuri. Ainoastaan kyykkiessä on vähän tiellä. Toisaalta sellainen jätti maha olisi kiva:D mutta iho ei ainakaan veny ihan liikaa, ei ole VIELÄ tullut yhtäkään arpea. Toisaalta sitä ei malttaisi odottaa, että vauva syntyy, mutta toisaalta tää paksuna oleminen on sen verran kivaa, ettei tässä mikään kiire ole:) Nautin joka päivästä.
Nyt kun aloin oikein romaania kirjoittamaan niin puran mieltäni vielä sen verran, että uusi vaiva mikä tähän loppuodotukseen on tullut, on kamala huoli vauvan terveydestä. Mitä jos sillä ei olekkaan kaikki hyvin? Kovasti yritän olla ajattelematta sellaista ja olla murehtimatta, mutta en siinä kovin hyvin onnistu:D
Lohduttavaa kuulla etten oo ainoa selkäkipuinen! Ootko kokeillu kyljellään ollessa laittaa tyynyä päällimmäisen jalan alle? Mulla se helpotti hieman, ei kipeytyny nukkumisen jäljiltä niin paljoa. Hyvää viikonloppua myös sinne :)
VastaaPoistaAina kun nukun kyljellään mulla on 3 tyynyä pään alla(saa paremmin hengitettyä) 2 tyynyä jalkojen välissä, ja tyyny selän takana ja mahan alla:D
VastaaPoistaKun minä joskus, olisiko seitsemättä odottaessa, surkuttelin neuvolantädille, että minulla on sellaisia ja sellaisia huolia vauvasta.
VastaaPoistaTämä neuvolantäti sanoi lauseen, jota usein siteeraan näissä tilanteissa:
"Jos äidit eivät olisi niin huolissaan lapsistaan, ei tätä ihmiskuntaa olisi olemassakaan."
Hän siis tarkoitti sitä, että raskausaikana olemme erityisen herkin tuntosarvin, onko vauvalla kaikki hyvin ja niin pitääkin.
Huoli vauvan terveydentilasta vain suurenee, mitä useamman lapsen saa. Kukaan odottava äiti ei suhtaudu välinpitämättömästi vauvan hyvinvointiin, mutta minullakin oli kaikkein suurin huoli viimeisimmän lapsen odotusaikana, kun ajattelin, että voisinko VIELÄ saada terveen lapsen!
Eli Sinäkin voit rauhoitella itseäsi, että saat olla rauhassa huolissasi!
Oikein onnellista odotuksen jatkoa!