tiistai 1. helmikuuta 2011

Miksi lääkkeetön synnytys?

Miksi haluaisin yrittää lääkkeetöntä ja fysiologista synnytystä?

Naisen kehollahan on luontainen kyky synnyttää. Voimakas hormonitoiminta ohjaa synnytystä ja naisen keho kertoo koko synnytyken ajan, mitä synnyttäjän pitää tehdä. Kehoaan täytyy vain osata kuunnella. Eläimillä kuten myös ihmisillä synnytys vaikeutuu helposti pienestäkin häiriöstä, kuten stressistä. Eläin hakeutuu synnyttämään pimeään ja rauhalliseen paikkaan, ja jos synnytystä häiritään, esimerkiksi petoeläimen paikalle saapuminen, synnyttävän keho erittää niin paljon adrenaliinia, että synnytys keskeytyy, ja jatkuu vasta kun synnyttävä eläin on turvassa, rauhallisessa paikassa. Samoin ihmisen synnytys hidastuu ja keskeytyy helposti, jos nainen on esimerkiksi stressaantunut. Siitä yleensä seuraa lääkkeelliset toimenpiteet, (koska sairaaloissa ei odoteta synnytyksen jatkumista)kuten oksitosiini-tipan laitto vauhdittamaan synnytystä. Siksi synnytyssalissa tulisi olla mahdollisimman rauhallista ja äidillä turvallinen olo. Oksitosiinitippa saa aikaan normaaleja supistuksia voimakkaampia ja pidempiä supistuksia, ja sen takia oksitosiinilla vauhditettu synnytys on yleensä äidille raju kokemus ja johtaakin usein kipulääkityksen tarpeeseen. Se vaikuttaa myös vauvan tilaan, sillä vauva saa istukan kautta happea aina supistusten välissä. Normaalia voimakkaammat ja pidemmät supistukset saattavat aiheuttaa vauvalle hapenpuutetta, mikä näkyy häiriöinä vauvan sydänäänissä. Oksitosiini-tippa myös lopettaa melkein kokonaan äidin oman oksitosiinin tuotannon. Näin siis synnytyksessä melkein aina lääketieteellinen toimenpide johtaa yhä useampaan toimenpiteeseen, kuten oksitosiinitippa yleensä johtaa lääkkeellisiin kivunlievityksiin, kalvojen puhkaisuun ynnä muuhun.

Lääkkeellisistä kivunlievityksistä yleisin on epiduraali, ja moni varmaan ajattelee sen olevan normaali osa synnytystä. Kun epiduraalin myötä kiputuntemus on poissa, keho ei enää saa signaalia siitä, että sen pitäisi tuottaa oksitosiinia ja pitää synnytys käynnissä, jolloin supistukset heikentyvät. Tässä vaiheessa viimeistään yleensä lisätään myös oksitosiinitippa, jotta supistukset jatkuisivat voimakkaina. Koska Epiduraali vie tunnon tehokkaasti, synnyttäjä ei enää tunne supistuksia samalla tavalla ja niitä täytyy seurata KTG-anturin avulla. Epiduraali on voimakas lääke ja silloin onkin turvallista, että vauvan sydänääniä tarkkaillaan jatkuvalla KTG-käyrällä. Äidin vatsan päälle kiinnitetään kaksi joustavaa vyötä, joissa on kiinni sydänääniä rekisteröivä mittari. Koska epiduraali vaikuttaa myös vauvan tilaan on tässä vaiheessa tärkeää seurata vauvan vointia tarkemmin ja sen vuoksi vauvan päähän laitetaan pieni anturi, joka rekisteröi tarkasti vauvan sydänäänet.
Virtsarakon katetrointi saattaa myös olla tarpeen, sillä puudutuksesta johtuen synnyttäjä ei välttämättä tunne virtsaamisen tarvetta. Koska piuhoja ja mittareita tarvitaan paljon, on synnyttäjän vaikeampi päästä liikkumaan vapaasti. Epiduraali on myös saattanut viedä tunnon jaloista, jolloin käveleminen on vaikeaa tai täysin mahdotonta. Usein synnyttäjä jääkin puudutuksen saatuaan sängylle makaamaan ja pystyy usein jopa nukkumaan. Tästä saattaa kuitenkin olla seurauksena se, että vauva ei laskeudu tai käänny oikeaan asentoon ja synnytys saattaa päätyä imukuppi ulosauttoon. Puudutus saattaa myös aiheuttaa sen, ettei synnyttäjä tunne enää kunnolla ponnistussupistuksia ja hän tarvitsee kätilöiden ohjausta ponnistukseen. Tämä saattaa myös pitkittää synnytystä. Epiduraalista huolimatta synnyttäjän olisi kuitenkin hyvä yrittää liikkua pystyasennoissa, sillä ne auttavat vauvaa laskeutumaan ja kääntymään oikeaan asentoon. Epiduraali muuttaa fyysisen synnytysprosessin luonnetta ja äidin ja vauvan turvallisuuden varmistamiseksi tarvitaankin lisätoimepiteitä, joihin liittyy useita riskejä. Tutkimukset osoittavat kiistatta, että epiduraali lisää imukuppisynnytyksen tarvetta ja pitkittää synnytystä, erityisesti ensisynnyttäjillä.

Avautumisvaiheessa synnyttäjän tulisi siis liikkua mahdollisimman paljon, olla pystyssä ja etsiä itselleen sopivia asentoja mitkä lievittävät kipua. Silloin vauva laskeutuu oikeaan asentoon ja synnytys edistyy. Siksi haluan välttää sairaalassa sänkyyn "kahlitsimisen", mikä on yleensä edessä jos ottaa esimerkiksi epiduraalin. Epiduraali rajaa myös synnytysasentoja. Luonnollisin synnytysasento on pystyasento, ja myös esimerkiksi kyykkyasento ja synnytysjakkara ovat hyviä vaihtoehtoja. Silloin keho on optimaalisessa asennossa vauvan syntymiseen. Perinteinen sukka-asento, eli sängyllä puolimakuulla ponnistaminen on siksi kehnoin, koska vauva tulee siinä väärässä kulmassa suhteessa äidin kehoon ulos. Se lisää esimerkiksi repeämien ja häntäluunmurtumisen riskiä, ja siinä asennossa äidin on kaikista vaikein löytää ponnistamisen suuntaa, milloin ponnistusvaihe pitkittyy. Kätilöille sukka-asento on paras vaihtoehto, koska he voivat työskennellä pystyasennossa.

Synnytyksestä ja sen kulusta kannattaa ottaa paljon selvää, jolloin tietää mitä kehossa tulee tapahtumaan, ja osaa toimia sen mukaan. Synnyttäminen ei ole sairaus, ja synnyttäjän tulisi luottaa omaan kehoonsa, sillä se oikeasti tietää, mitä tehdä. Olemassa on paljon lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä.

Tietenkään koskaan ei voi tietää, mitä synnytyksessä tulee tapahtumaan, ja kuinka itse tulee kipuun reagoimaan. Monissa tilanteissa lääketieteelliset lääkitykset ynnä muut menetelmät ovat tottakai ehdottomia ja takaavat äidin ja vauvan terveyden että turvallisuuden. Itse haluan vain mennä synnytykseen sillä asenteella, että mahdollisuuksien mukaan synnytän mahdollisimman luonnonmukaisesti, ja yritän kuunnella kehoani ja kokeilla lääkkeettömiä kivunlievityksia ennen kuin otan vaikka epiduraalin. Normaalissa synnytyksessä se on kuitenkin täysin mahdollista, ja yleensä synnytys on silloin "helpompi" ja positiivisempi kokemus. Äidille että vauvalle. Aiheesta voisin kirjoittaa ikuisesti, mutta tässä nyt muutamia esimerkkejä:)

6 kommenttia:

  1. No sinä olet maailman tullutkin ilman muita kivunlievityksiä kuin Ilokaasu.

    Veljesi kanssa, oli lääkärit lopulta laittaneet tipan kun ei ruvennut paikat aukeamaan, oli se aika hurjaa ensin keinotipat ja sitten alkoi omat poltot. Tuplat poltot.

    VastaaPoista
  2. Itse olen myös päättänyt että en mitään epiduraaleja aio ottaa. Ilokaasulla ajattelin pärjätä, koska siitä ei ole mitään haittaa vauvalle eikä se vaikuta tavalla tai toisellakaan synnytyksen kestoon, mutta silti tekee rentouttavan olon..

    Meillä on suvussa ollut muutenkin niin nopeat synnytykset (äidilläni 4 lasta, pisin synnytys kestänyt yhteensä 2 tuntia) joten en usko että siinä ajassa edes kerkeäisi mitään puudutuksia laittamaan. Toki synnytykset ovat aina erilaisia, mutta meillä tosiaan sukuvikana ne ennenaikaiset sekä nopeat synnytykset.. Saa nyt sitten nähdä että miten pitkälle menee tämä raskaus!!! :)

    VastaaPoista
  3. .. ja ovathan naiset kautta aikojen selvinneet ilman minkäänlaisia lääkkeellisiä kivunlievityksiä, joten ihmettelen sitä itsekin että miksi niin moni ei usko selviävänsä synnytyskivuista.

    VastaaPoista
  4. Niimpä:) mäkin ensin ajattelin, että kokeilen ilokaasua, mutta mulla tulee pelkästä kivusta helposti pahoinvointia niin pelkään että ilokaasu sitten vaan pahentaisi sitä:/

    Toivottavasti teillä on sairaala lähellä kun h-hetki koittaa:D

    VastaaPoista
  5. Vuonna -90 kun Esikoinen syntyi, olin ajatellut täysin luonnollista synnytystä, mutta otin kuitenkin sitten takapuoleen (petidin?) puudutuspiikin. Mistä seurasi että vauva oli aika väsynyt ekan vuorokauden, ja mulla oli tunto täysin pois oikeasta pakarasta yli puoli vuotta! Lisäksi väliliha puudutettiin ja leikattiin. Synnytin kylkiasennossa.
    Kuopuksen kanssa -92 synnytin ihan luomusti ilman lääkkeitä ja seisoen. Ei se juurikaan enempää sattunut, mutta nyt jälkikäteen sanoisin, että välilihan leikkaus olisi kyllä kannattanut ottaa, vaikka sitten puudutuspiikillä. Leikattu parani melkein saman tien, itsekseen revennyt tarvitsi enemmän tikkejä ja parani huonommin.
    Olen samoilla linjoilla sun kanssa, mitä luonnollisempi, sitä parempi. Mutta ei kannata vetää itseään äärirajoille, vaan antaa periksi jos siltä tuntuu. Ja jos kaikki ei mene niinkuin on halunnut ja suunnitellut, niin antaa sitten itselleen inhimillisyys anteeksi. Hyviä lapsia niistä tulee kuitenkin :)

    VastaaPoista
  6. Kyllä vain, juuri tuota ajoin takaa, synnytys on semmoinen asia mitä ei voi suunnitella etukäteen, kun ei voi tietää mitä tulee tapahtumaan. Hyvä valmistautuminen kyllä kannattaa.

    Sain tänään mahdottoman ihanan neulehaalarin vauvalle, sukkien, lapasten ja pipon kera. Suur kiitos! Niin niin ihania, olen todella kiitollinen:)

    VastaaPoista