Kuulumisia rv 38+2 eli viikolta 39

Noniin muutto hoidettu ja tavarat alkaa olla suurin piirtein paikoillaan. Olihan se suhteellisen rankkaa. Päästiin muuttopäivänä kahdelta yöllä nukkumaan, ja mies oli totaalisen kuollut. Muuttoa edeltävä viikonloppu meni pakkaillessa ja kaappeja uunia pakastinta puunatessa (selkä parka), muuttopäivä meni portaita ravatessa ylös alas, ja viime viikko siivoillessa ja laatikoita purkaessa ja tottakai myös ahkerasti omaa saunaa testaillessa, mutta siltikään ei vielä minkäänlaista merkkiä vauvan laskeutumisesta tai lähestyvästä synnytyksestä. Taitaa poika vaan niin viihtyä siellä mahassa. Tuntuu hassulta kun oma vointi on niin hyvä eikä pysty ollenkaan kuvitella, että tässä saattaa pian jo tulla lähtö synnyttämään.

Asunto on iso ja mahtava, tuntuu kuin olisi hotellissa. Edellinen asunto oli täyteen tupattu tavarasta, mutta täällä joka seinä ja nurkka ammottaa tyhjyyttä. Uusi hieno löhöilysohvakin saatiin, joten ei yhtään enää harmita istua kotona nenä kiinni pääsykoekirjoissa, tai vaan rentoilla, ja tulevaisuudessa imetysmaratonitkin sujuu varmaan ihan hyvin sohvan pohjalla Grayn anatomiaa katellessa (käskin miehen käydä sitten synnytyksen jälkeen ostamassa kuudennen tuotantokauden mulle, jee!).

Viime viikolla kävin myös osteopaatilla taas ja selkä on paremmassa kunnossa eikä kiukuttele enää muuton jäljiltä. Päänsäryt loppui silloin ensimmäisen kerran jälkeen. Osteopaatti rauhoitteli mua myös synnytyksen ja käynnistyksen suhteen. Sanoi ettei haittaa vaikkei vauva ole laskeutunut, ja että se on mahassa todella hyvässä asennossa, eikä mun kehossa ole tällä hetkellä mitään esteitä synnytykselle. Pahinta on vaan juuri jos alkaa stressaamaan, nyt pitää vain olla rauhassa ja rentoutua. Varmuuden vuoksi varattiin mulle vielä aika 5 päivää lasketun ajan jälkeen, jos poika ei ole silloin vielä syntynyt niin osteopaatti käynnistelee eikä mun tarvitse stressata. Juteltiin muutenkin paljon synnytyksestä, siis luonnonmukaisesta synnytyksestä, ja sain paljon vinkkejä ja mieli rauhoittui kummasti.

Nyt on vauvanvaatteet pesty ja viikattu kaappeihin, pinnasänky pedattu, hoitopöytä kasattu, hoitotarvikkeet paikoillaan, vaunut odottaa eteisessä, enää tarvitsee hieman sisustella vauvan huonetta (ja muuta kämppää) muun muassa matolla ja verhoilla ja veljeltä lainaan keinutuolin imetystä varten. Sairaala- ja kotiintulokassit on osittain pakattu ja synnytystoivelista pitää kirjoittaa vielä puhtaaksi.

Viime viikon neuvolassa kaikki oli mallillaan, terkkari arveli pojan olleen n. 3 kiloinen ja syntymäpaino olisi n. 3.5kg. Huomenna taas neuvola. Vointi on siis yllättävän hyvä, raskas ja turvonnu mutta ei mitään pahempaa, ei ole vieläkään sellainen tukala olo ja haluaisi kamalasti tästä mahasta eroon. Ei tässä muuten mikään kiire ole, mutta kovasti on alkanut jännittämään positiivisessa mielessä, ja olisi kiva päästä synnyttämään kun tietää, että se on jo niin lähellä. Ei vain malttaisi odottaa, mutta on tämä hyvä näinkin. Mun aivoista on tullut vain yhtä hattaraa. Dementia on vaivannut jo monta kuukautta, mutta nyt se vain pahenee. Päässä ei pysy mikään tallella, koko ajan saa olla muistelemassa, että mitä pitikään tehdä ja muistaa. Poika alkaa olla kyllä jo aika iso, kun kaikki sen liikkeet on alkanut muuttua suhteellisen kivuliaiksi. Äiti huutaa tuskasta kun poika yrittää suoristautua mahassa..

Enempää en muista siitä mitä piti kirjoittaa...Eikun muistanpas. Huomaa, että miestäkin alkaa nyt todenteolla jännittämään, ja että sen päähän on nyt iskostunut, että lähtö sairaalaan saattaa tulla milloin vain. Viikonloppuna miehen ollessa saunassa, komensin täällä alakerrassa ihan normaalisti kissaa, kun yhtäkkiä mies säntää salamana ulos kylppäristä huutaen hädissään, että synnytänkö:D Tänäänkin se on töistä soitellut vaan kysyäkseen, että pärjäänkö täällä ja onko kaikki vielä hyvin:D Kaikista muista tuntuu, että lähtö tulee pian, paitsi musta!!

Nyt smoothien tekoon ja joogaamaan-->