En nyt osaa oikein päättää haluanko kirjoittaa blogia vai en, ja mihin sitä sitten kirjoittaisin. Kokeillaan nyt näin, nyt on taas sellainen olo, että voisihan sitä tänne jotain raapustaakkin.
Pikkuherrasta on tullut kova näpertäjä. Lelut on jänniä. Suulla testataan kaiken toimivuus, ääntä ja äänteitä alkaa löytyä (poika on kunnon karjuja!). Liikkeelle lähtö olisi niin kivaa, mutta kuinka saada kaikki raajat toimivaan halutulla tavalla, jaa-a, se on vielä mystistä tietoa. Nukkumaan ei mennä ilman harsoa, sitä halitaan ja puristetaan oikein kovasti rintaa vasten, koko yön.
Elämä on sokerisen suloista. Hattaraa. Pumpulia. Vaikea hahmottaa mitään mennyttä tai tulevaa, kerrankin sitä osaa keskittyä vain ja ainoastaan tähän hetkeen.
Huomenna voisi mennä tapaamaan blogiäitejä, uskaltaakohan sitä? Hui, en tiedä.
